keskiviikko 10. joulukuuta 2014

paulanauhatyttö

En tiskannut kahteen viikkoon. Viime torstaina kaikki mun astiat oli likaisia. Jouduin hakemaan useana päivänä noutoruokaa, koska mulla ei ollut mitään astioita, joissa valmistaa ruokaa (puhumattakaan sen syömisestä). Valmisruuat olisi kelvanneet paremmin kuin hyvin, mutta eihän mulla ole mikroaaltouunia. Joten heihei rahani, jään kaipaamaan.

Tahdon korostaa, ettei tämä ollut tietoinen valinta. Olosuhteiden pakosta valuin hitaasti rappioon. Lähinnä olin siis yhtä aikaa kuumeessa ja todella kiireinen (viimeisten kouluhommien kanssa). Keskitin kaikki voimavarani koulutöihin ja teki silti tiukkaa saada ne ajallaan valmiiksi. Stressi, fyysinen väsymys ja motivaatioton puurtaminen ei kohdelleet mua hyvin. Päästyäni eilen koulusta kotiin olin enemmän kuin poikki.




Nyt kaikki isommat hommat on (vihdoin) paketissa ja viikon ajan vaivannut kuume on tainnut myös jättää mut rauhaan. Kiitos maailma. Tänään nukuin kello yhteen, tiskasin puolet tiskeistäni, kävin kirpputorilla ja tein kasvissosekeittoa. Kiitos minä, olen ollut hyvä itselleni. En kirjoittanut tänään esseetä, vaikka se oli suunnitelmissa. Sen sijasta tein kivoja asioita. Joskus saa, joskus voi ja joskus täytyy.


Elämme jänniä aikoja. Ylihuomenna jätän Oulun taakseni, sunnuntaina palaan sen syleilyyn ja kymmenen päivän päästä heitän taas heipat. Kun ensi vuonna palaan, on edessä muutto. Joten heihei ihana yksiöni. Olet palvellut minua hyvin, kiitos siitä. En jaksa odottaa, että pääsen pakkaamaan ja purkamaan tavaroita. Voisin lyödä itseni kanssa vetoa, kauanko jaksan olla innoissaan ennen kuin kyseinen homma alkaa tympimään tosissaan.

Oon yrittänyt opettaa Pyynöä pyörimään ympyrää, mutta en mä mikään kaninkouluttaja taida olla.


Muutama sana yllä ja alla olevista kuvista. Äitini (käsityöyrittäjä kun on) on kehitellyt ja tehnyt Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi paulanauha nimisen tuotteen. Muutamia viikkoja sitten yritin leikkiä paulanauhatyttöä ja kuvailla havainnollistavia tuotekuvia (joskin kärsin pienistä kuvausteknillisistä ongelmista).

Paulanauhojen design pohjautuu pirtanauhoihin.

Nauhat ovat oikein ihania ja laittaisin sellaiset kengännauhoiksi vaikka kaikkiin kenkiini. Paulanauhoja voi käyttää niin monella tavalla kuin keksii. Mulla roikkuu ranteessa pari, hiuksiini olen harva se päivä vääntänyt rusetteja ja pidempi pätkä nauhaa toimii kivasti vyönä.


P.S. Mulla ei ole joulukalenteria! Tämä on vääryys, rikos, suuri virhe, erhe ja silkkaa kamaluutta. En todellakaan olisi uskonut, että joulukuun kolmantena päivänä kaikki (kivat) joulukalenterit on myyty loppuun. Onneksi voi ostaa suklaata, jota ei ole piilotettu luukkujen taakse...

2 kommenttia :