lauantai 27. joulukuuta 2014

väsynyt raukea suhteellisen onnellinen


Mä en tiedä mitä sanoisin viimeisimmistä viikoista ja päivistä. Tällä hetkellä oon tosi väsynyt. Mua on vaivannut sellainen vähän väliä itsestään kuuluttava syvä väsymys ja ryytymys. Lojun Lammilla pääosin toimettomana. Vihdoin olisi aikaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita oon kaivannut kiireisen syksyni aikana, mutta en jaksa. Voisin painua kohta taas nukkumaan ja odottamaan huomisen uusia väsymysaaltoja.


Onneksi on aikaa levätä. Yksin lepääminen vain on asteen verran tympeää, toisen kainalossa hiljaisuus, raukeus ja mitääntekemättömyys muuttuvat kaikkea muuta kuin turhauttavaksi. Toisen sylissä katon tuijotteleminen on lahja. Ja kissan silittäminen, sellaista sain kokea noin viikko sitten.

Lahjoja sain joulunakin: kirjoja, villasukat ja muita mukavia sekä yhden erityisen unelma-askartelun. Aattona sukulaisten seura lämmitti, sain tietää olevani allerginen glühweinille ja keräsin trivial pursuitissa neljä nappulaa. Vastasin oikein jopa yhteen urheilukysymykseen.



Ajatukset kulkee vain hetkittäin ja pyräyksinä. Oon onneksi ja iloksi saanut suunniteltua asioita, vaikka kaikki konkreettisempi on jäänyt tekemättä. Meille tuli kylpyamme ja eilen laskin itselleni kylvyn. Luin kynttilänvalossa fyysikkohakkereista enkä edes kastellut uutta kirjaani. Hengittelin veden lämpöisessä syleilyssä kauan ja kauemmin, rentouduin ja lepäsin. Olisipa omassakin asunnossa kylpyamme, kylpeminen on aika upeaa.

Väsymyksen lisäksi mun elämään on lähiaikoina kuulunut lämpöä, välittämistä ja hellyyttä. Oon nauranut, tanssinut, laulanut ja leikkinyt. Oon höpöttänyt, keskustellut, rupatellut ja hiljentynyt. Oon ollut seurassa ja hakeutunut syrjään, valvonut pitkään ja nukkunut pidempään. Sillä lailla elämä on ollut aika hyvin. Aika ihanasti, aika kauniisti, suhteellisen onnellisesti.



Tulevaisuus ahdisti hetken, sitten pistin sen syrjään. Loputtomiin en varmaan voi sitäkään jatkaa. Olisipa suunta elämässä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti