maanantai 23. helmikuuta 2015

kevätnostalgia




Löydän jotain tavattoman kaunista ulkona vallitsevasta säätilasta. Juuri tuosta harmaasta loskaisesta välikelistä. Siinä on jotain todella nostalgista. En tiedä mitä, en ole toistaiseksi saanut siitä kiinni.

Joka kerta kun astun pihalle (jota on kieltämättä tapahtunut viimepäivinä lähes häpeällisen vähän), jokin mun sisällä hykertelee ja kehrää. Vaikka kävelytiet on pääsosin märkiä, liukkaita ja harmaita, ulkona tuntuu, näyttää ja kuulostaa ihanalta. Plusasteinen kevään harmaus, satunnaisesti kurkkiva aurinko, paikoin kuiva asvaltti, katupölyn tuoksu, pienet purot lohkeilleen jääpinnoitteen väleissä ja luonnon melankolinen heräily sykähdyttää mua todella. Sydämeni sulaa synkronaatiossa lumen ja jään kanssa.  Mun pitäisi varmaan varata enemmän aikaa ulkona harhailuun. Kotona on vain liikaa teetä ja tulvivat ajatukset. Enimmäkseen huonot sellaiset. Ainakin sata kysymystä ilman vastausta. 

Lämpötilan laskiessa nollan alapuolelle taika katoaa. Sitten on vaan kylmä. Onneksi valo on palannut Suomeen, Pohjolaan ja Ouluun. Kiitos valosta.


2 kommenttia:

  1. ihana banneri!

    ja niin kovin ihastuttava blogi.

    :* olen täällä pitkästä aikaa! phih

    VastaaPoista