seikkailuja

Olen odottanut hiljaa ja katsellut kun kevät vaipuu pois yhtä yllättäen kun se saapui. Olen pysytellyt hiljaa ja odottanut kärsivällisesti sen paluuta. Näinä päivinä ulkona paistaa taas aurinko ja mä olen hiljaa käynyt seikkailuilla kurkistelemassa maailmaa. Luonto on ihmeellinen, kaunis, hauska, yllättävä ja herkistävä.

Hiljaa olen istunut pihalla auringonpaisteessa lukemassa kirjaa ja odottamassa teetä saapuvaksi (olisipa teellä useammin tapana saapua luokse silloin kun sitä eniten tarvitsee).

Olen yrittänyt lukea kirjoja, yrittänyt pysytellä kandivuoden vauhdissa ja yrittänyt tiskata kahdesti viikossa. Olen maalannut vähän, nukkunut huonosti ja lukenut pirkka juotavan jugurtin pakkausselosteen huomatakseni sen sisältävän aspartaamia (josta olen yrittänyt päästä eroon).

Olen käynyt Lammilla ja palannut Ouluun tekemään kaksi tenttiä joista joudun toivon mukaan uusimaan vain toisen. Ikkunani osoittaa kaakkoon, joten aamuisin minua herättelee sokaiseva aurinko. Pyynö osaa nykyään yhden tempun.

Olen yrittänyt opetella yhtä, toista ja kolmatta piirrettä itsestäni. Saada selkeyttä neljään, viiteen tai kuuteen asiaan ja keksiä mistä seitsemännet johtuvat. Olen yrittänyt päästää kaikki tunteeni ulos ja se ei ole ollut helppo leikki. Onneksi leikit loppuvat aina kivasti jos ovat loppuakseen. Kerran kirjoitin muistiin puhelimeni muistioon, että elämä on leikki.

Tällaisella kevätsäällä tahtoisin joka päivä ulos leikkimään. Kivoja leikkejä kuten maailmanvalloitusta. Sitä, jota leikittiin yläasteen alussa keväisin leikkipuistoissa. Piirrettiin maahan oma ympyrä ja yritettiin vallata toisten samanlaiset. Jos keinumaan pääsisin niin keinuisin koko kevääni ympäri. Leikkipuistot ovat aurinkoisina viikonloppupäivinä täynnä lapsia ja minä en taida mahtua sekaan.

Toivoisin, että mun elämä olisi sulavilla hangilla ja säleiksi rikkoutuvissa jäälevyissä. Että mun päivät olisi puistikoissa ja aavoja lumipintoja pitkin kävelemisessä. Että elämä olisi kollektiivinen seikkailu ja joka kolmas hetki omistettu ihmettelylle. Mutta yhteiskunnan kasvattina elän neljän seinän sisällä lämpimässä ja en toki valita peiton alle kylmää pakoon käpertyessäni. Ulkona on vielä kylmä sillä Oulussa tuulee aina ja minä olen viluinen ihminen. Mutta että olisipa elämäni seikkailu tai minä edes seikkailija.

Ja että olisinpa absoluuttisessa turvassa, sillä sellaista olen kaivannut.