helsingistä ja tampereelta

Ei kai mulla niin paljoa suunnitelmia ollut tän kesän varalle. Harmittavan monet on silti vielä toteutumatta. Eikä mulla taida olla aikaa ja resursseja kaikkia toteuttakaan. Oon silti tehnyt paljon. Nähnyt paljon. Kokenut paljon. Enkä oo saanut tarpeekseni. Kunpa tää ei vielä loppuisi. Opintojen jatkuminen ei oo ehkä koskaan kiinnostanut näin vähää.

Mitä mä oon tällä kertaa puuhannut? Kaikkea upeaa. Jos tahtoisi saada aikaiseksi mielekästä tekstiä pitkän aikavälin tapahtumista, pitäisi ehkä jaksaa kirjoittaa asioita ylös vähän väliä. Mä en ole tehnyt niin, joten tekstin tuottaminen tökkii. Siksi siis kuvapainotteisuus.

Viime viikon vahdin serkkujani Helsingissä. Tapasin myös ensimmäistä kertaa blogin kautta vuosia sitten löytyneen kaverin. Vieläpä omasta aloitteestani. Se oli aika hurjaa ja suhteellisen mullistavaa, joten olen kai ihan oikeutetusti vähän (aika paljonkin) ylpeä itsestäni. Hyvä minä.

Viikonloppuna vietin aikaa Assemblyilla ja eräässä varjotapahtumassa, eksyinpä lauantaina hetkeksi myös Kallio Block Partyja ihmettelemään (ja olisin mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa, niin paljon kollektiivista iloa). Tänään matkasin Helsingistä Lammin kautta Tampereelle ja edelleen takaisin Lammille. Melkoinen reissukesä kyllä.

Tampereelta löysin sorsia, lammen, kaiteen jonka päällä kävellä, yksinäisen pilvenhahtuvan, hoitamattomia nurmikenttiä, pienen sillan, ihania puita ja useita erilaisia pieniä ötököitä. Kaiken edellämainitun seasta, viereltä, ympäriltä, alta ja kaikkialta läheisyydestä puolestaan löytyi elämäniloa, onnea ja paljon hymyjä. Kotimatkalla nukuin autossa.

Mä pakahdun taas vaihteeksi, mutta mitä muutakaan sitä voi olettaa, kun elämä on täynnä niin upeita ihmisiä, hetkiä ja tapahtumia. Onneksi kaikki ihanuus on olemassa ja onneksi saan olla osallisena tässä kaikessa.