näitäkään vaatteita mulla ei enää ole
En tiedä mikä harmittaa eniten, ehkä tunne yksityisyyden menettämisestä. Mun tietokoneelta, ulkoiselta kovalevyltä, luonnosvihkosta ja päiväkirjasta sekä ihan vaan repun sisällöstä voi lukea helposti puolet mun elämästä ja tavasta olla olemassa. Jollain olisi kaikki mahdollisuudet onkia kaikki tiedot musta esille. Ja se valokuvien ja muistojen, kirjoitusten ja omien projektien määrä mun ulkoisella kovalevyllä. Voi toki tuudittautua ajatukseen, että harvaa varasta todennäköisesti kiinnostaa tippaakaan tonkia mun elämää. Sekin tuntuu vähän ikävältä, eri tavalla ikävältä. Tähän liittyen mulla on aikaisempikin kokemus.
Kun aikoinaan kesällä 2012 olin Interrail matkallani Barcelonassa, multa varastettiin lompakko. Olin saanut isiltä ennen matkaa pienen vanhan Hakkalan koulu ja Lammin lukio kukkaron. Sellaisen erityisen sympaattisen pienen mustan nahkakukkaron. Varkauden jälkeen ensimmäisen "apua mulla ei oo nyt rahaa eikä pankkikorttia" -paniikin jälkeen muhun iski toisenlainen tunne. Kuvittelin varkaan ottamassa Lammin lukio kukkarosta mun omaisuuden ja sen jälkeen tunteettomasti heittämässä ilmeisen arvottoman kukkaron pois. Se tuntui pahalta. Tuntui pahalta, että jollain niin arvokkaalla, mua jollain tapaa kuvaavalla ja mulle tärkeällä asialla ei lopulta ole tässä maailmassa mitään arvoa. Siis muille kuin mulle.
Mulla on nyt vähän sama olo. Niin paljon kun toivonkin, ettei kukaan halua tehdä mitään ilkivaltaa mun tiedoilla, tuntuu pahalta ajatella miten turha ja arvoton mun koko identiteetti voi jollekin olla rahan rinnalla. Jotain, mikä vain deletoidaan koska siitä ei ole välitöntä hyötyä. Maailma inhottaa mua välillä vähän.
eikä näitä...
Sitten on se rahaan liittyvä puoli. Se puoli, että mikäli vakuutukset ei korvaa rahallisia menetyksiä niin mun täytyy todella miettiä mistä karsin ja mitä teen. Mistä saan ihan oikeasti ihan oikeita kesätöitä. Onneksi meikkaaminen ja muu vastaava ei ole kaikein tärkeimpiä asioita mun elämässä., tällä hetkellä omistan nimittäin ainostaan ripsivärin (jonka ostin eilen) ja yhden huulipunan. Lähes jokainen naispuolinen henkilö osaa varmaan laskea kuinka paljon koko meikkipussin sisällön ostaminen kerralla maksaa. Ja kyllähän se puolitoista kuukautta sitten ostetun tietokoneen menettäminen vähän kirpaisee, ei ole nimittäin opiskelijalla ihan alati varaa investoida sen hintaluokan tavaroihin.
Tätä pientä varkausepisodia, sen jälkipyykkiä ja tän hetkisiä latistuneita tunnelmia lukuunottamatta mun viimeisin viikko on ollut aika mahtava. Karkasin jälleen Oulusta eteläsuomeen, kävin ainakin kuudessa eri kaupungissa, näin kymmeniä kavereita ja mulla oli hetkittäin tosi ihanaa, mukavaa ja lämpöistä. Kävin seikkailemassa metsässä ja eri kaupungeissa ja nautin kevään ensimmäisistä jäätelöhetkistä. Maailma ja ihmiset antoi mulle paljon hyviä hetkiä, positiivisia tunteita, naurua, hymyjä, iloa ja hämmennystunteita. Kiitos maailma ja kiitos ihmiset, kiitos ystävät ja kaverit ja perheenjäsenet.
Yritän pitää mielessä että materia on vain materiaa vaikka siihen liittyisikin tunnearvoja ja muistoja. Se on vain materiaa. Ihan vain materiaa ja sillä ei lopulta ole juurikaan merkitystä. Ehkä mulla on nyt paras tilaisuus sisäistää tää oikein kunnolla.
Buddhalainen viisaus on, että älä takerru mihinkään ulkoiseen ajatellen, että se on "minä, minun tai minua". Toisin sanoen se, mikä on arvokkainta ja ainutlaatuisina on aina meissä, eikä sitä voi kukaan varastaa tai ottaa meiltä pois. Ehkä tämä on tuntuu NIIN lattealta noinkin ison taloudellisen menetyksen edessä, mutta haluan uskoa siihen, että hyvät asiat löytävät tiensä kaltaistesi puhtaiden ja aitojen ihmisten luokse. Samaa ei ehkä voi sanoa siitä pitkäkyntisestä ;)
VastaaPoistaHyvä viisaus ja ihan totta. Ei meitä materia ja ulkoiset asiat määritä! Kiitos kovasti <3
PoistaMeikittömiä kuvia tulevaisuudessa <3 :) Kunnes meikkipussi saa taas sisältöä.
VastaaPoistaIhanaa, että se on hyvä asia jonkun mielestä :3
Poista